tiistai 30. joulukuuta 2014

good times bad times

Heippa!
Huomenna pientä spessua luvassa.. 
Mikäli muistan kirjottaa, sillä on eka uusvuos täysikäsenä ja aion myös juhliakki sen mukaan :D

Mutta asiaan.
Käväsin tuossa pihalla ottamassa kuvasen, ettei mun kamera pääse lahoomaan kun en ole sitä pahemmin käytellyt tässä :D hehe 


Vitsi että mä rakastan tätä valkeeta paitaa<3 
Vaikka se on uus :D:D 
ja noi kengätkin ostin eilen kun käytiin porvoossa :3


tiistai 9. joulukuuta 2014

Tänä vuonna mun piti olla selviytyjä

Hei! 
Tänäpäivänä mua mietityttää koulu.
Kyllä. Sanoin koulu..
Kirjoitin tälläisen esseen tyylisen tekstin opettajallemme tämän syksyn ensimmäisellä kouluviikolla.. 

Kolmannelta opiskeluvuodelta en odota vain valmistumista.
 Odotan erityisesti sitä, että saan näyttää tänä vuonna haluavani valmistua tästä laitoksesta vähintäänkin yhtä paljon kuin tätä paikkaa vihaankin. 
Selityksenä miksi vihaan tätä koulua on se, että tämä ympäristö ei todellakaan ole mieluisimmasta päästä ja sen ymmärtää hyvin. 
Koulunkäynti on käännetty ylösalaisin ja miljöö ei ole rauhoittava ja rentouttava kuten edellisessä oppilaitoksessamme.

Täällä olen stressannut koulunkäyntiä enemmän kuin koskaan. 
Olen koulunkäynnistä muita jäljessä pahasti erityisesti omasta mielestäni. 
Päätin, että tänä vuonna aion tehdä kaikki tehtävät niin hyvin ja niin pian kuin mahdollista. vaikka aikataulu meneekin ensi keväälle, on minulla tavoite saada tehtyä vino pino koulutehtäviä jo syksyn aikana tehdyksi.
 Haaste on suuri, mutta onnistun jos haluan.
Ammatillisesti aion kasvaa myös enemmän kuin koskaan. 
Kun valmistun tästä koulusta niin olen alan ammattilainen. 
Kuten koulutuksen kuvauksessa luvataan. Tästä laitoksesta valmistuu ammattilaisia. 
Ei puolikkaita tai neljäsosa- ammattilaisia vaan ammattilaisia, joilla on valmiudet koulutuksensa vaatimiin töihin.

Kuinka omaa kasvuaan voi kuvata.
 opettajamme sanoi minulle viime keväänä, että minun on kasvettava henkisesti kesän aikana. Kesällä en niinkään panostanut siihen niin kutsuttuun ’’aikuistumiseen’’ se tapahtukoon myöhemmin.
 Omasta mielestäni saan olla lapsi niin kauan kuin haluan. 
Eikä se ole pahasta. Aion kuitenkin kasvaa tänä vuonna, en vain fyysisesti.
 Aion kasvaa henkisesti ja näytän kynteni, että kykenen tähän hommaan.
 Ja haluan kyetä ja näyttää sen, että kynsin ja hampain saan tutkintotodistuksen käteeni kevään valmistujaisjuhlassa.
 Eikä tämä ny tarkoita sitä, että olisin sata prosenttisesti varma kaikesta.
 Sillä sitä en todellakaan ole.
 Epäröin kaikkea ja pelkään uskaltaa.
 Mutta pakotan itseni tähän hommaan taas kiinni.

tulevaisuuttanikin olen jo ehtinyt suunnitella. 
Mitä Nuvan jälkeen voisi tehdä?
 Minä ainakin aion lähteä opiskelemaan itselleni toista ammattia.
 Aion keväällä hakea Kuva-artesaaniksi Tuusulaan ja Hyvinkäälle.
 En myöskään ole kadottanut sitä haavetta päästäni, että saisin tehdä töitä nuorten kanssa. Sitä en koskaan kadota. 
haluan edelleen auttaa nuoria heidän elämässään yhtä paljon kuin muutama vuosi takaperin jolloin hain opiskelemaan tätä alaa.
Aion vain hankkia koulutukseni rinnalle toisen täydentävän koulutuksen.
 Nuoriso- ja vapaa-ajan-ohjaajan koulutuksen rinnalle aion suuntautua valokuvaajaksi. Sitä voi hyödyntää nuorten parissa toimiessa. 
Esimerkiksi yhteisillä valokuvausretkillä, mahdollisissa valokuvausryhmissä sekä nuorten omassa toimituksessa.
 Ei vain harrastepohjalla vaan myös nuorten innostamisella erilaisiin asioihin.
Tänä vuonna asetan koulun kaiken edelle. 
Tänä vuonna minä olen selviytyjä. 

Nyt kun luin tämän tekstin kuluneen kolmen kuukauden jälkeen, kun tätä lukukautta on enää viikko jäljellä. 
Pian on jo kevätlukukausi.
Olen paniikissa.
En ole saanut yhtäkään tehtävää tehtyä.
En ainoatakaan. 

MITÄ MÄ TEEN
Mulla on vain kevät aikaa näyttää, että mitä osaan!
Tottakai kaikki haluaa että mäkin valmistun. 
Kaikki odottaa sitä.
Oon jo suunnitellut kaiken valmiiksi.

Jos mä en sit kuitenkaan valmistu?
Kyllä valmistun.
Saisin vaan nyt motivaation alottaa ne tehtävät.. 
Meen torstaina keskustelemaan pekan kans mun viime kevään työharjottelusta, että saisin sen läpi. 
HUHHUH!
On taas pienellä lapsella miettimistä...

maanantai 8. joulukuuta 2014

Tänään meitä puhuttaa..

Tänään mua taas puhuttaa asia ihmisten ahdasmielisyys. 
Se, että miten ihmiset ovat erilaisissa asioissa niin pirun ahdasmielisiä ja epäsuvaitsevaisia sekä lapsellisia on niin naurettavaa. 
En väitä, ettenkö itse olisi joskus ahdasmielinen ja lapsellinen. 
Ei!

Tarkoitan nyt siis sitä, että miten jotkut ihmiset puhuvat toisille. 
Esimerkkinä otan ensin netin.
Netissä sun on helppo sanoa mitä haluat ihan kenelle tahansa haluat.
Solvauksia ja loukkauksia satelee joka ikinen päivä.
Itselleni tuttuja ''loukkauksia'' ovat muunmuassa: ylipainoinen, saatanan läski, ylipainoinen huora, losoperse, sika, possu, niin läski ettei peiliinkään mahdu... jne jne. 

Mua nää asiat ei enää saa loukkaantumaan tai tuntemaan itseäni huonoksi ihmiseksi. 
Mä olen saanut päähäni sellaisen ignore laatikon johon ohjaan automaattisesti kaikki loukkaukset.
Ja sitten kun se laatikko täyttyy tyhjennän sen roskikseen. 

Mua ällöttää suoraan sanottuna ihmiset, jotka pyrkivät saamaan sut tuntemaan itsesi huonommaksi.
Ja ne jotka haluavat tahallaan palauttaa sut siihen pisteeseen, että alat väheksymään itseäsi. 
Se ei ole hyväksyttävää!

Kohtaan lähes päivittäin itseäni vanhempia AIKUISIA IHMISIÄ joille on jäänyt päälle se yläasteen ''kovis'' meininki.
Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin ala-asteelaiset ja yrittävät loukata sua. 
Koen itseni siinä vaiheessa vanhemmaksi kuin mitä oikeasti olen. 
Nauran noille idiooteille päin naamaa ja totean vain olevani täysin tyytyväinen itseeni, omaan kroppaani ja ajatuksiini. 
Ja siinä ei mun mielestä ole mitään mitä pitäisi hävetä.
Enemmän mua hävettää ne ihmset jotka leikkivät aikuista, mutta yrittävät kiusata toisia. 
Naurettavaa tälläinen touhu.

Se, että ei voi antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat. On omasta mielestäni niin ahdasmielistä. Ei ihmiset vaan satu olemaan samanlaisia. Eikä niin kuulukkaan olla! 
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen omalla kauniilla tavallaan. 


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Little bit something nice to say...


Okei eli kirjoittelin siis suomeksi jo Turkista, mutta halusin kirjoittaa myös englanniksi, jotta ihmiset joille osoitan tämän tekstin ymmärtävät mitä sanon. :)

------------------------------------------------------------------------

Okay i wrote things from Turkey in Finnish but i wanted to wrote in English too so people who i'm writing this can understand me better :)

So i returned in Finland from Turkey about two months ago. :o 
Long time guys! :D 
But i wanted to thank everyone who i met in there. 
I had awesome time and i laughed so much!
Never been better :) 

And i listed few things in Turkey.
Like the beast restaurant, the best views and so on. 
And well i think that i have to tell you those things :)

And i will start from the best restaurant.
And of course the best restaurant in Alanya is Panderosa. 
The food is awesome and the drinks are really good! 
And well it was the only restaurant where i found GOOD strawberry cider! (i don't like beer so well) :D 
And the people in there...
HERRANJUMALA! Staff in Panderosa is awesome... No i can't say awesome cause it doesn't say anything about them.. 
But you know guys. 
I haven't ever laughed so much and well these guys can take things seriously too.. 
If they want. But i think that humor is the best thing in the world! 
Guys you are the best!<3
The best Mojito in the world! Only from Panderosa<3
Okay next one is the best views. 
I selected Alanya Castle cause from there you can see the whole city!
Awesome place.
And you can see to the sea too :3

Love this! <3
And for the last one. 
I wanted to share my favorite place with you!
An you might surprise it's not the beach!
My favorite place in Alanya is one mountain and the sunset.
I'm one kind of forest girl. 
I love forests just because they are some kind of mysterious and beautiful. 

You can see the whole city from here too. 
Can't wait for the next time!

Leb' die secunde

Hei! 

Näin kuukauden tauon jälkeen on ihana palata blogin pariin!
Mulla siis aika ei oikeesti ole antanu periksi kirjoitteluun.
Päivät näin työharjoittelussa menee niin, että kuudelta loikitaan sängystä ylös ja suoraan asemalle odottamaan junaa. Junalla sitten matkaan Jyväskylään ja istun sitten töissä n. seitsämän ja puoli tuntia tasapersiilläni ja sit odotan hetken junaa ja matkaan kotiin. 
Iltaisin olen ihan puhki ja en jaksa tehdä juurikaan mitään..

Täytin tuossa pari viikkoa sitten 18 ja synttärit oli parhaat ikinä<3 
Kiitän siis vieläkin tästä niitä, jotka mun kanssa oli iltaa istumassa :3
En oo ikinä nauranu niin paljon ku sinä viikonloppuna :D 

Ja siis joo olen nyt ollu nelisen viikkoa :o työharjottelussa YAD:n (Youth Against Drugs) paikallisosastolla Jyväskylässä.
Periaatteessa mun työ perustuu Street Teamin pyörittämiseen, eli lähettelen ihmisille materiaaleja tehtäviin ja sitten pisteytän ne tehtävät :) 

Toi työ on erityisen mielenkiintosta erityisestikkin kun olen Striiban parissa toiminut vapaaehtoisena jo jonkin aikaa :)
On muuten ihana kun on jo joulukuu! 
Kohta onkin jo kevät ja meikäläisen pitäisi valmistua :o HUI!
En erityisesti odota joululta mitään paitsi sitä, että saan rauhassa maata sängyn pohjalla ja ehkä käydä kavereiden luona. 
Jos vain on aikaa ja rahaa
Mulla ois niin paljon kerrottavaa, että en jaksa ees ajatella :D
Tän kuukauden aikana on tapahtunu PALJON!
Ja mulla on ikävä takas Turkkiin :c
Siellä oli niin lämmin ja niin paljon ihania ihmisiä! :c

--------------------------------------------------------------------------------

Okay it's been like a month that i have posted last time.
I have missed my blog so much!
The words can't even say how much i have been missing writing.
And well okay time won't let me write.
My days goes like this:
at 6am i woke up. after that i run to the train station and i travel from Pieksämäki to Jyväskylä.
I'm at work almost seven and half hour and i'm home at 6pm.
So well my whole day goes in work so it's pretty hard to write.
And i'm really tired at evening and i go to sleep early.

Oh and i turned eighteen almost two weeks ago and i loved the party!
I had so much fun!
I have laughed this much last time in Turkey.
And oh i miss Turkey.
I miss the warmth and the sun and of course the people!
I miss my friends in Turkey and well Turkey is almost like my third home :3
Can't wait to go back there<3






The best Mojito in world from Panderosa<3 ;)

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

vähäsen turkista.

Juups palasin siis reilu viikko sitten turkista takaisin kotisuomeen. 
Reissu oli aivan mahtava ja mulla on jo tulevaisuudensuunnitelmat hieman hahmotuksillaan. :)
Mun kirjotusinto on hieman laskenut ja siks ei tästä turkin matkastakaan nyt iha hirveitä postauksia tule vaikka aluksi meinasinkin teille monen monta postausta kirjoitella.

Opparin virallinen kirjoitus alko tännään ja alkaa näyttää kivalta. 
Aihe on mielenkiintoinen ja tuosta näkövammaisuudesta jaksaakin kirjoittaa :)







tiistai 21. lokakuuta 2014

Back to bisnes

Hui kamala kun siitä on hetki kun oon viimeemmäksi kirjoitellut!
Aika menee niin nopsaan, ettei ees tajua :D 

Mutta siis olin tuossa kaksi ihanaa viikkoa Turkin mailla ja tuosta reissusta tulee sitten ihan omat postauksensa.
Mun kuulumisissa nyt ei silleen kauhiasti oo mittään muutoksia ilmenny. 
Ainoo asia mitä oon harmitelu on se, ettei mun postaukset joita parin viime viikon aikana kirjottelin suostunu latautumaan ja joudun ne kirjoittelemaan uusiksi. 

Elikkäs olin pari viikkoa siten edustamassa YADia Pieksämäellä poleenissa. 
Nuorisoviikolle meidän NuVa kakkoset ja ykköset järjesti nuorille tapahtuman jonne odotettin lähemmäs sataa nuorta, mutta eipä niitä nuoria sitten ilmaantunu kuin muutamia :D 

Suoritin tilaisuudessa arvonnan jossa arvottiin putkihuiveja pinssejä sekä muutama avainnauha :)
Tarroja mulle jäi sikana yli, muta ei se mitään :D 
Ne saa aina käytettyä ja leviteltyä pitkin maailmaa :)


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Suomi.... talvi....

Palasin siis viime yönä suomeen.. ja ajattelin nyt aamusta infota että reissusra tulee erillisiä postauksia.. en osaa vielä sanoa montako mutta muutamia ainakin :)

Olen siis hengissä ja palannut tänne blogin puolelle turinoimaan :3

perjantai 3. lokakuuta 2014

Joskus vaan..

Joskus sitä vaan miettii, että mitähän sitä on tullu tehtyä. Mitä väärää olet tehnyt ihmisille, jotta kaikki kääntävät sinulle selkänsä ja mielesi tekee luovuttaa. Kun haluat samaan aikaan olla vihainen kaikille ja sitten luovutat täysin.

Itse luovutan nyt ihmisten suhteen. Sulkeudun lopullisesti kuoreeni, enkä enää aio tulla sieltä ulos. En halua enää jaksaa yrittääkään tulla ihmisten kanssa toimeen. Se tuntuu niin turhalta. Kunhan pääsen täältä koulusta pois en aio enää pitää kehenkään yhteyksiä.

Saatan ehkä kuulostaa itsekeskeiseltä, paskalta ihmiseltä, neiti täydelliseltä sekä tossuttavalta kusipäältä. Mutta olen niin väsynyt tähän ainaiseen syyllisyyteen kaikesta. Ihan kaikesta. Jos johonkin asiaan etsitään syyllistä päädytään aina minuun. Ihan sama mitä teen niin kaikki on väärin. Ihan kaikki. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Voisin vaan luovuttaa kokonaan kaiken. Luopua kaikesta, kaikista jopa itsestäni.

Joku sanoisi nyt, että luovuttaminen ei ole ratkaisu. Mutta entä jos vaihtoehtoja ei ole. Onko niitä. Onko mitään enää siinä vaiheessa kun ei ole mitään. Ei enää mitään on aika radikaalisti sanottu mutta siltä nyt tuntuu. Joku sanoisi myös, että onhan sinulla minut. Mutta entä jos en halua sinua. En halua pitää sinua elämässäni, etten saa sinultakin haukkuja naamalleni. Tai etten satuttaisi sinua. Niinkuin satutin kaikkia muitakin. Niinkuin sain muiltakin haukut naamalleni. Se on yhdentekevää.

Enää ei ole mitään.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Vaipuakko epätoivoon vaiko jatkaa näin.

 Oon taas miettiny paljon.
Varsinki iltasin kun makaan omassa sängyssä vihdoinkin rauhassa kaikelta. 
Oon miettiny pääni puhki.
Oon niin väsyny tähän ainaiseen miettimiseen.
Eräs viisas kaveri sanoi ettei pitäisi miettiä.
Ei pitäisi miettiä miään.
Joskus on vaan pakko.

Noh mitä mä sit oon miettiny.
Oon miettiny sitä, että pitäiskö mun palata sille tasolle jolla olin Partaharjulla. 
Vaipua siihen epätoivoon ja olla vaan huoneessa kokoajan.
Erkaantua ihmisistä.
Istua lukkojen takana omassa rauhassa.
Vaiko jatkaa näin ja sortua enemmän.

Tää saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta mä oon kaivannu sitä ihmisten turhauttamaa ja ainaisen paskan ympärillä elävää Anniinaa.
Sitä ihmistä, joka ei koskaan ois saanu kavereita.
Saatikka ystäviä.
Mieleni tekisi sulkeutua loppuvuodeksi omaan huoneseen ja hertaa koulutehtävät alta pois.

Ehkä vielä jokupäivä teen sen. 
Syrjäytän muut ihmiset ympäriltäni ja vajoan yksnäisyyteen.
Palaan siihen pisteeseen, jossa alotin nää opiskelut.
Olenhan sentään itsekeskeinen paska. 
Enhän mä muista ihmisistä välitä vittuakaan.
Ei niinden tnteet ja tekemiset mulle kuulu.
Aan olla taas täynnä tätä ja tuntuu vaan, että joskus on vaan yksinkertaisesti parempi itselle ja muille, ettei ole siinä ympärillä häsläämässä.
Itselle se on varsinkin paljon helpompaa.

Ei tarvitse miettiä mitä tekee, ettei kukaan suutu sun tekemisistä.
Tältä musta nykyään aidosti tuntuu.
Vaikka tässä nyt onkin vaikka mitä kivaa ympärillä.
Koen itseni kokoajan nurkkaan ahdistetuksi.
Ihankuin joku yrittäisi kokoajan lävistää sua hiilihangolla tai jollakin muulla väkivallan välineellä.

Haluan vain karkuun sitä tunnetta.
Mua ahdistaa liikaa.
Joskus haluaisin vaan luovuttaa kokonaan.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Hassun hauskaa

Nyt mä ajattelin kirjotella teille hieman enemmän. 
Mun kokeisiin luku on vähä jääny mutta oon kuitenki lukenu. Ajattelin huomenna koulun jälkeen lukea koko illan. 
Tosin pienien taukojen kera tottakai.
Enköhän mä sen tentin läpäse :)

Enää neljä kokonaista päivää koulua ja sitten se kauan odotettu kahden viikon loma etelässä.♥
Se tuleekin tarpeeseen. 
Koulu stressaa nyt ihan sikana ja varsinkin kun edessä on valmistuminen ja tehtävät jotka odottaa vielä tekemistään. 
Aion kuitenkin valmistua ja lähteä opiskelemaan sitä toista alaa itselleni.

Sain myös tälläviikolla harkkapaikan itselleni.
Lähden siis marraakuussa kuudeksi viikoksi työharjoitteluun YAD.n Jyväskylän toimipisteelle. :) 
Niin huippua varsinkin kun on hieman "erikoisempi" työympäristö ja työtehtävät. 
Erityisesti mua nyt innostaa se, että pääsen tekemään just sitä mikä mua itseäni kiinnostaa.
Eli just se vaikuttaminen ja toi huumeiden vastainen nuorisotyö on erityisen mielenkiintoista.
Ja tästä varmastikkin kuulette lisää sitten myöhemmin



tiistai 23. syyskuuta 2014

Frozen heart

Kuvienmuokkausintoni pääsi jälleen kerran valloilleen ja päätin, ett julkaisen (jo kerran aikaisemmin julkaistun) kuvan muokattuna versiona. 
Taisin jopa luvata aikaisemmin julkaista muikatun version tästä kyseisestä otoksesta :)

Illemmalla saatan ehkä kertoilla vähän enemmän kuulumisia :)
Mutta nyt ruokaa!


lauantai 20. syyskuuta 2014

sunnuntai pääsi yllättämään.

Heipsan karvaturrit!

Se ois taas viikonloppu kasassa ja tänään pitäis lähtä takasin opiston nurkille nuuskuttamaan.
Me päätettiin eilen Nean kanssa että mentäis tänään käymää kuvaamassa.
Se olis sitten viimenen kerta kun kerkee kuvata ennen turkkia.
Eli tänään me käydää kameran kanssa leikkimässä ja sitten mun muistikortti tyhjenee hetkellisesti.
(ihan vaan sen takia ku tiedän että turkissa mulla on kokoajan jotain kivaa räpsittävää)

Ajattelin myös että tästäsunnuntaista vois tulla ainakin yks säännölinen päivä jolloin kirjottelen just kuluneesta viikota yms. jos en oo kerenny viikolla koneen ääreen.

Tällä viikolla on taas tapahtunu nii paljo että HUHHUH!
Mä oon tehny muutamat rästit alta pois, oon päässy syrjäytymisen mekanismit kurssin läpi, alotettiin Jonnan kans meiän OPPARI! (apua) 
Tulee taas vaa mietittyä, että jestas kohta ollaan käyty yks neljäsosa tätä vikaa vuotta ja aika on menny niin nopeesti että alkaa jo pelottamaan! 
Ens viikko menee lukiessa Nuoren aika kirjatenttiin joka on parin viikon päästä perjantaina. 
Se mun on pakko päästä läpi..
Niinku tänävuonna kaikki tentit ja kurssit.
Enää ei oo varaa kusta yhtäkään.

Sain myös viikolla mun viime vuoden liikunta ja terveystieto 2 korvattavan kurssin.
Päästään Oonan kanssa alottaan kunnolla salilla käynti. 
Käydään joka keskiviikko salilla ja muutenki liikkumassa.
(jos vaikka pikkasen kunto kohenis taas..)

Tajusin, että mun hiuksien ei tarvii ennee kasvaa ku muutama pieni sentti ja ne ois taas kiitettävän pitkät.
Marraskuun ja joulukuun vaihteessa ollaan menossa Oonan kans käymään Markolla ja se lupas värjätä ja leikata mun hiukset. (se vois tehä sen keväälläki enne kevätjuhlaa.. hmm..)
Käyn myös ottamassa sillon sen kauan odotetun kielikorun(enhä mä siitä haaveillukkaa ku viis vuotta).


torstai 11. syyskuuta 2014

APUA!

Kolme viikkoa ja mun suurin unelma toteutuu!
Nimittäin kolmisen viikkoa ja tämä tyty istuu lentokoneessa matkalla Alanyaan! 
En käsitä, että pääsen ekaa kertaa elämässäni oikeesti ulkomaille, eikä vaan Viroon mikä on luuhattu läpikotasin jo monesti...

Huhhuh!

ja kohta onki jo sit toinen jakso ja kohta kolmas ja pitäiski jo olla työssäoppimispaikka etitty pian.. 
OH FUUUUK!

Muttamutta eipä sen ihmeempiä.
Pieniä päivityksiä ja ihmetyksiä tänne.

maanantai 8. syyskuuta 2014

School takes everything

Huhhuh hiljaiseloa on ollu taas jonnii aikaa...
Mutta nyt palasin kertoilemaan teille vähän juttuja.
Elikkäs koulu vie multa nyt aika paljon aikaa ja mä koitan keritä kertoilemaan teille vähän enemmänkin, mutta jos en ehdi niin sitten en vaan yksinkertaisesti ehdi.

Koulutehtävien teko alkaa ensi viikolla. 
Tentteihin luku, itsenäset ja selvittämättömät ja korvaavat kurssit on pakko tehdä. 
Plus olen viikonloppuna menossa seurakunnan leirille työntekijäksi. 
Ja kyllä tämäkin kuuluu koulutehtävään .-. 
Eli ensi viikko kuluu huoneessa tehtävien tekoon JIPIIIII


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Koira ja kani

heipsan! 
Oltiin tuossa eilen ja tänään vahtimassa koiraa ja kania.
Nimimerkillä allerginen kaneille kuulosti jo kamalalta tän kauheen yskän ja nuhan kera.. 
Mutta en saanu kohtausta. 
Ei minkäänlaista allergista reaktiota... :o
Ihmettelin kovasti kanin häkkiä siivotessani ja kanin sylissäni ja naamani edessä pyöriessään, että mitäs nyt ihmettä.
Koiran kanssa meni oikein matavasti niinku aina. :'3 
Maailman sulosin karvapallero!

Huomenna ois maanantai ja etäpäivä. 
Etätehtävät oottais mua moodlessa mut enhä mä raukka niitä sieltä millään löydä .-.

ÄÄÄ SE ON NIIN SÖPÖ

Minun oma murunen<3


perjantai 22. elokuuta 2014

kirpparia ja postia

Heips! 
Tänään mentiin käymään Jallun (Jelena) kanssa ferialle :3 sieltä löyty jos jonkinlaista, mutta tälläkertaa mukaan nappasin vain muutamat korut ja jotain muuta tarpeellista (ja ei niin tarpeellista)

Kun pääsin kotiin niin mua odotti sängyllä kirjekuori. 
Ovelta nappasin muutamat juoksuaskeleet ja mua odotti sängyllä YAD-street teamin kirjekuori!
Ihmettelin hetken, etten oo ees matskua pyytäny nyt tehtäviin....
Muistin sitten heti perään että mun palkinto odotti mua tuossa kyseisessä kirjekuoressa :D
Kauan mä oon miettiny että mitä ihmeen helkuttia meinaa Dog Tag..
Mutta nyt sekin selvis :DDD






äää rakastuin tähän niin kovin!

löysin itelleni myös uuden lemppari kaulakorun

Sormus sormessa tuntuu niin oudolta.. kohta se on outoa kun sitä ei siinä ole. näin tapahtuu joka kerta

Olin niin uusien siveltimien (ja pikkupeilin tarpeessa)

Illaksi jotin tekemistä ;) nää lähtee lakkaukseen ja sunnuntaina sitten paikoilleen

Rakastuin tähän pikkuheppuliinkin niin kovasti että ei mitään tajua :3

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Jes-sex ja opiston kauneussalonki

Heipsuliheips kaikki karvaperseet!
Meillä oli eilen oikein mukava ilta. 
Pistettiin jutan kanssa kauneussalonki pystyyn ja meikattiin meidän iki-ihana Jes-sex:imme (Jesse)
Lopputulos näyttää palttiarallaa tältä ;)




sunnuntai 17. elokuuta 2014

huargh

Se ois sitten taas sunnuntai ja kohta alkais uus kouluviikko.
Mun inho tätä laitosta kohtaan kasvaa kasvamistaan viikko viikolta.
Ei sillä, etteikö ihmiset täällä ois huippuja tai se, etteikö täällä ois hauskaa aina välistä.
Mutta mua inhottaa tän laitoksen toimintatavat ja myöskin se, että osa ihmisistä täällä on vaan yksinkertaisesti niin kusipäisiä, että mulla lahoaa viel pää täällä.

Kuitenki kaiken paskan keskellä on niitä hyviä päiviä, jotta täällä jaksaa jatkaa. 
Mulla on kuitenkin täällä muutama ystävä joiden seura mua auttaa jatkamaan.
Joskus ei vaan ole mahdollista uskallusta avautua ihmisille suoraan.

Esimerkiksi tänään oli todella lähellä, etten olis avautunu suoraan eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölle muutamista asioista. 
Joskus tuntuu, ettei olo vaan suostu paranemaan. 
Ehkä mä vaan pelkään kohdata sen karvaan totuuden ja yritän elää jonkinlaisessa haavemaailmassani.

Oon eläny liian kauan varjossa ja nyt mä aion vihdoin ja viimein nousta valoon ja kohdata kaiken sen mitä mä pelkään.
Ihan kaiken!
Kaikki se mikä mun sisällä on piilotellu haluaa puskea nyt ulos. 
Mä aion näyttää niille kusipäille, että mua ei pompotella ihan miten halutaan. 
Mun pää on jo nyt ihan täynnä taas tätä opistoelämää, että ei vittusaatanaperkele!

Jos saisin valita ni hakisin jo nyt muualle opiskelemaan.
Mutta ehkäpä mä selviän tästä vuodesta. 
Mun on pakko näyttää kaikille, että mä en ole mikään ihan nössö ja kaikkien pompoteltavissa oleva hernepussi jota voi vaan heitellä miten haluaa ja millon haluaa. 

En aio kuitenkaan vaan vuodattaa teille sitä, että miten turta olo mulla on kaikeen.
On tässä myös jotain positiivista.
Mun valmistuminen näyttää jo nyt aika valoisalta. 
Jos vaan pidän tiukasti kiinni mun aikatauluista ja teen niinkuin mua neuvottiin tekemään.
Jos teen tehtävät niin, että teen kaks tehtävää viikossa niin mun valmistuminen näyttää oikeesti valosalta.
Keväälle jäis vaan oppari.
Vaikka sekin on aika perseestä kun se pitää tehdä ryhmissä niin en aio luovuttaa sen suhteen.

Tänä vuonna mä oon selviytyjä.



Tämä murunen kannustaa mua taivaasta käsin<3

lauantai 16. elokuuta 2014

I'm so far from ok..

Näin iltaisin sitä vaan tulee mietittyä kaikenlaista.. 
Ja mun kohdalla se kaikenlainen on oikeesti vaan sitä, että miks vitussa oon koskaan menn sanomaan joillekin ihmisille asioita.
Miks oon menny kertomaan elämästäni niin paljon asioita jotka ois vaan parempi piilottaa syvälle sisälleen. 
Niin syvälle, ettei ne asiat vaan vois satuttaa sua. 

Oon oikeesti tosi herkkä kertomaan asioitani muille. 
Koska kuvittelen sen auttavan jotenkin mun oloo. 
Vaikka vaikutanki iloselta ja onnelliselta sekä siltä, ettei mulla ois mitään ongelmia itteni kanssa. 
Ni pakko myöntää, että se kaikki on vaan valhetta.
Syvällä sisimmässäni oon niin hajalla, että en oikeesti ees jaksa yrittää korjata olooni..

En haluais tehä mitään sen eteen, että voisin jotenki paremmin. 
Välillä tuntuu, että oon vahva ja jotkut jopa sanoo niin. 
Mutta oikeesti iltasin mun päässä vaan pyörii se, että mun ei pitäis olla täällä.
Että oon vaan maailman kauhein luuseri jolla ei oo mitään tarkotusta. 
Haluun vaan paeta tätä tunnetta loputtomiin. 

Oon oikeesti jopa omasta mielestäni pirun hyvä esittämään sitä mitä mä en oo.
Joskus se saattaa paistaa suoraan läpi, mutta vitut mä sille.
Sellasta se vaan joskus on :D 

Joskus tulee myö se, kun tajuu, että on menettäny jonkun..
Vaikka esimerkiks se ku mulla oli viel vuos sitten paljonki ystäviä (paljon ja paljon).
Yks niistä oli alusta alkaen mulle oikeesti tärkee. 
Niin tärkee, että kerroin sille KAIKEN.
Ihan kaiken. 
Yritin jopa parantaa olooni. 
Se oli sillon ku kaikki oli vielä huonommin ku nykyään. 
Olin valmis luovuttamaan.
Se ihminen kirjaimellisesti avas mun silmät tähän maailmaan.
Se jakso nostaa mut ylös vaikkei se ollukkaa läsnä. 
Muutama puhelu riitti siihen. 
Mä olin sillon turvassa.

Sitten se tapahtu. 
Se ihminen joka mulle oli kaikki kaikessa. 
Se hiljeni.
Ei enää puhuttu oikeestaan ollenkaan.
Ehkä muutama sana viikkoon.
Väheni ja väheni.

Sen jälkeen meni kaikki muutki ystävät. 
Kaikki loittoni koska mun olo paheni taas.
Menetin kaiken.

Nyt mä mietin, että mikä sen aiheutti?
Se, että tää kyseinen henkilö jatko elämäänsä ja käytännös unohti mut..
Vai se, että mä olen kauhee ihminen ja tein jotain mitä ei ois pitäny tehä. 
Kuitenki vaikkei se henkilö enää puhukkaa mulle juuri ollenkaan.
On se silti mulle edelleen tärkee. 
Se, että mä huomaan vaikka sen uuden päivityksen facessa. 
Se muistuttaa mua siitä, että joskus joku on jaksanu kannustaa mua eteenpäin.

Mä oon niin suunnattoman kiitollinen tälle ihmiselle siitä, että se joskus on jaksanu kuunnella ja olla tukena. 
Koska mulla ei oo ollu vuosiin tukena ketään.
Ja sit yllättäen tapahtu se ihme että joku ilmesty mun elämään ja vaikutti kaikeen niin vahvasti.
Ilman tätä kyseistä ihmistä oisin jo luovuttanu.
Ja en ois tässä kirjottamassa tätä vuodatusta.
Mut tässä mä oon. 
Ja kaikki kiitos tästä kuuluu vaan tälle henkilölle.

Joten kiitos.
Kiitos siitä, että jaksoit.
Vaikka oonki välillä ollu turhamainen, ulissu turhaan, aiheuttanu sulle huonoo oloo valittamalla. 
Kuitenki oon nyt ja aina kiitollinen sulle siitä, että kannustit jatkamaan ja periaatteessa tekemättä mitään sait mut jatkamaan. 
Taistelut jatkuu ja ehkä joskus tulevaisuudessa mullaki on valosa tie. 

Good night. 

torstai 14. elokuuta 2014

me kaikki olemme plösöjä

HEIPPAUU!
Ei oo taas hetkeen tarttunu mitään ihmeitä mieleen, mutta nyt perkele saatana vittu (anteeksi)
Mä kävin tänän juttelemassa meiän ryhmänohjaajan kanssa ja no se sano että mä ehkä saatan valmistua..
Tai sitten en.. 
Se riippuu ihan siitä että kuinka mä jaksan (viitin) tehä tehtävät ja kurssit ja näytöt ja harkat ja kaikki
JA
JJJUMALAUTA
Meiän pitää tehä opparit kolmen hengen ryhmissä tai pareittain mikä on aivan vitun anaalista. 
Ja nii koulu on aika anaalista ja tää ei oo hauskaa

Roosa on paras

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kun mä päätin alkaa kirjoittamaan..

Vapaapäivänä on hyvä keksiä jotain hauskaa tekemistä. 
Mulla kaks ekaa koulupäivää meni piirtäessä.
Tän päivän mä ajattelin kirjoittaa..
Ja mä kirjoitan tänään teille!

Ajattelin kirjoittaa teille tarinan :)
Meidän tarina kertoo punaisesta sohvasta.

PUNAINEN SOHVA

  Kotona meillä on punainen sohva. Rakastan löhöillä siinä päivät pitkät. Mitään parempaa ajanvietettä ei ole kuin olohuoneemme punainen sohva ja tietokone.
Eräänä päivänä mä selailin nettiä. No ei uutissivustoilla ollu mitään kiinnostavaa ja facessakin pyöri samat päivitykset jotka olin satoja kertoja lukenu. 
Blogissa ei yhtään kommenttia ja kukaan ei ollut uutta postaustakaan jakanut.
Sitten mä sen taas muistin.
Pieni hetki siitä oli jälleen päässyt vierähtämään, mutta päätin tehdä paluun taas ja rapskailla muutamat tehtävät jotka kesällä tein.

Tuolla punaisella sohvalla istuessani löysin taas YAD-sivustot. 
Palautin rapskat ja sain lisää pisteitä. 
Olin kokonaan unohtanut, että kuinka hauskaa tää homma oikeesti onkaan :)
Aktiivinen jäsen on hauska olla ja etenkin Street Teamin tehtävät on huikeita hommia :3

Ajattelin myös nyt tähän vielä lisätä sen, että sain just viestiä facessa, että mut on valittu Street Teamin puolelta toiseks mukaan Jämsään Tiimipäiville, jotka on kaks kertaa vuodessa.
Vähänkö huikeeta ja vähänkö haluaisin lähteä mukaan!
Kuulostaa niin hyvältä, että mun on pakko suostutella äiti päästämään mut sinne!

Tässä teille muutama mun taideteos :3



maanantai 11. elokuuta 2014

HUARGH

Koulu alko... 
Yöunet jäi puoleen tuntiin..
Nousin kuudelta ylös..
Koko aamun ahistanu ihan tajuttomasti.. 
Sain paniikkikohtauksen.. 
Opettajat kattoo jo nyt nenänvartta pisin.. 
Päässä ei pyöri ku vaan se, että miks et lopettais kokonaan... 
Ahistaa olla täällä ihan sikana.. 

Okei saattaa olla ekan viikon ahistusta ku uudet ihmiset ja muutenki ahistava ympäristö..
Mutta se että sitä ei paranna yhtään se että meille tungettii päälle kirkuvan oranssit (oikein huomiota keräävät) paidat päälle.. .-.
Ai että ei oo koskaan ahistanu näin paljoo.. 
Mut eiköhä tää tästä..

Viikonloppuna (perjantai ja lauantai) oltiin siis tosissaan salakuuntelemassa kolmatta naista ja happoradioo<3 
Oli oikein hupaisaa ja seura oli mitä mahtavin :'3 
Meni vikat kesälomapäivät niin nopeesti, että ei mitää järkee :D

Parasta.
Ja tässä teille hieman kuvaisia tuolta viikonlopulta. 
(ylläripylläri niitä ei oo paljoo mut ei se haittaa)





torstai 7. elokuuta 2014

kun uni ei tuu

tänään on perjantai.. 
oon koittanu saada unta taas muutaman tunnin mut ei tuu kesää..
Toteutetaan tänään ja huomenna meidän kesänlopettajaisperinne (alkanu vuonna 2011) käymäl sampea ja sampanjaa festareiden alueen ulkopuolel kuuntelemas esiintyjät (sekä kuikkimas lavalle jostaa rakosest)

Huomenna siis itkut koska kolmas nainen ja lauantaina happoradio<3
Ai että tästä tulee mahtavin kesänlopettajaisviikonloppu ikinä!

Plus tää on vieläpä viimene kesänlopettajaisviikonloppu alaikäsenä ;)
Ensvuonna sit ehkä jopa alueellekki, jos en halua jäädä frendejen kaa alueen ulkopuolelle (todellaki ehk jään koska liput maksaa mansikoita..)

Sunnuntaina suuntaan nokkani sit opistolle.. Saatte tän päivän ja huomisen kuva/mahdolliset videokoosteet sitte maanantaina (koska vapaapäivä<3)
Ja nyt yritän palata taas sängyn pohjalle.. 
ARGH

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kesä alkaa oikeesti olla paketissa...

Heipsan kaikki karvaiset stalkkerini!
Kesälomaa on enää jäljellä KOLME kokonaista päivää ja sunnuntai-iltana ois taas palattava arkiseen arkeen.. (olipas tyhmästi sanottu)
Kuitenkin tässä kesän viimesellä viikolla kerkee vielä tapahtua vaikka ja sun mitä!

Eilen ihanaakin ihanammat pikkuserkut V&V saapuivat meille yökyläilemään ja on keretty touhuta vaikka mitä :)
Sitten tää päivä menee iltaan asti touhuillessa V&V kanssa.
Huominen meneekin kotona ja sitten perjantai ja lauantai mulla menee Sampea ja Sampanjaa tapahtuman puitteissa. 
Ideana ois viettää viimenen kesä frendejen kans alueen ulkopuolella, kun ei vielä ikä tapahtumaan osallistumiseen riitä.
Ensivuonna sitten alueelle asti jos vaan esiintyjissä riittää skaalaa ;)
(kovasti haluaisin Theft city rockiin koska turmion kätilöt, mutta seki k-18-.-)

Mutta juu tässä teille muutama kuvanen :)





lauantai 2. elokuuta 2014

Spessua kehiin!

Moikka vaan moi!

Nyt kun koulujen alkuun on enä VAAN viikko niin ajattelin tehdä teille tälläisen spesiaalimman postauksen.
Eli postauksen aiheena on:

Kuinka pakkaat koulua varten kun opiskelet toisella paikkakunnalla?

Tää postaus tulee aikalailla kuvina, mutta ehkä pientä tekstiä saattaa sinne tänne tulla :)
 
Asun siis itse (selvennyksenä) Varkaudessa ja opiskelen Pieksämäellä seurakuntaopistolla nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi (viimeistä vuotta).
Asustelen viitenä päivänä viikossa koulun asuntolassa ja sitten viikonloput ja pidemmät lomat kotona vanhempieni luona. 
Koulun alussa ja etenkin lopussa on kovin hankala pakata kun ei tiedä, että mitä ja miten pakata. 
Mulla itselläni on tää pakkaamistyyli vähän niin ja näin, mutta hyvin se luonnistuu kunhan sen vision saa :D 
Aloitetaampas.. 

Aloitetaan tyhjällämatkalaukulla. (voi olla myöskin suurikokoinen kassi tms.)

Mietitään tarkkaan, mitä mahtaa ensimmäisellä viikolla tarvita. Ei liikaa tavaraa että tarpeelliset tavarat mahtuu mukaan..

Pyykinpesuaineet, penaali, hoitoainee, shamppoo, meikit, vihkot, peili, piirrustusvälineet, hiuslakka, kuulokkeet... HMMM mitäs muuta?

Kansiot  ja muut oleelliset koulumateriaalit ei saa unohtua ekalla viikolla..

Vaatteet ovat aika oleellinen asia.. Mulla yleesä tässä vaiheessa tulee se tämä tuo ehkä toiki tätäki saattaa tarvita.. 

Sitten yleensä vatteiden jälkeen alkaa se kiroaminen.. Jotain oikeesti oleellista tavaraa jäi?

Sulloppa sitte peitto ja tyyny sinne matkalaukkuu joka on jo TÄYNNÄ! Ei oo todellista.. 

Ei ei vaa mee kiinni ja päässä hirttää kiinni.. ARGH!

Onneksi olen viksu muksu ja otan toisen kassin peitoille ja tyynyille. Astiatkin löysivät tiensä matkalaukkuun.. Nyt matkalaukkuun mahtuu vielä muutama vaate.. 

No nyt se on taas ihan täynnä.. kaikki tarpeellinen ois tässä.. Puolet on oikeesti semmosta mitä ei ekalla viikolla vielä tarvii, mut eih sitä koskaa tiijä.. elämän kevät

Kolmatta kassia kehiin ja vaatteet sinne.. Josko nyt vaikka onnistuis??

Erittäin hyvin ne tavarat sinne laukkuihin sujahti... Ainakin melkein.. 

Tässä vaiheessa tajuan, että multa puuttuu vielä suoristusraudat ja föönit ja kaikki muut olelliset tavarat jotka esimerkiksi aamulla ovat tärkeitä. Myös lakanat, hammasharjat ja suihkusaippuat on pakkaamatta. Pinnaa kiristää ja mikää ei oo hyvin..  
Noh ne kerkee pakata myöhemmin. Sitten ne unohtu ja koko eka viikko tehdäänkin kuolemaa :D