sunnuntai 17. elokuuta 2014

huargh

Se ois sitten taas sunnuntai ja kohta alkais uus kouluviikko.
Mun inho tätä laitosta kohtaan kasvaa kasvamistaan viikko viikolta.
Ei sillä, etteikö ihmiset täällä ois huippuja tai se, etteikö täällä ois hauskaa aina välistä.
Mutta mua inhottaa tän laitoksen toimintatavat ja myöskin se, että osa ihmisistä täällä on vaan yksinkertaisesti niin kusipäisiä, että mulla lahoaa viel pää täällä.

Kuitenki kaiken paskan keskellä on niitä hyviä päiviä, jotta täällä jaksaa jatkaa. 
Mulla on kuitenkin täällä muutama ystävä joiden seura mua auttaa jatkamaan.
Joskus ei vaan ole mahdollista uskallusta avautua ihmisille suoraan.

Esimerkiksi tänään oli todella lähellä, etten olis avautunu suoraan eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölle muutamista asioista. 
Joskus tuntuu, ettei olo vaan suostu paranemaan. 
Ehkä mä vaan pelkään kohdata sen karvaan totuuden ja yritän elää jonkinlaisessa haavemaailmassani.

Oon eläny liian kauan varjossa ja nyt mä aion vihdoin ja viimein nousta valoon ja kohdata kaiken sen mitä mä pelkään.
Ihan kaiken!
Kaikki se mikä mun sisällä on piilotellu haluaa puskea nyt ulos. 
Mä aion näyttää niille kusipäille, että mua ei pompotella ihan miten halutaan. 
Mun pää on jo nyt ihan täynnä taas tätä opistoelämää, että ei vittusaatanaperkele!

Jos saisin valita ni hakisin jo nyt muualle opiskelemaan.
Mutta ehkäpä mä selviän tästä vuodesta. 
Mun on pakko näyttää kaikille, että mä en ole mikään ihan nössö ja kaikkien pompoteltavissa oleva hernepussi jota voi vaan heitellä miten haluaa ja millon haluaa. 

En aio kuitenkaan vaan vuodattaa teille sitä, että miten turta olo mulla on kaikeen.
On tässä myös jotain positiivista.
Mun valmistuminen näyttää jo nyt aika valoisalta. 
Jos vaan pidän tiukasti kiinni mun aikatauluista ja teen niinkuin mua neuvottiin tekemään.
Jos teen tehtävät niin, että teen kaks tehtävää viikossa niin mun valmistuminen näyttää oikeesti valosalta.
Keväälle jäis vaan oppari.
Vaikka sekin on aika perseestä kun se pitää tehdä ryhmissä niin en aio luovuttaa sen suhteen.

Tänä vuonna mä oon selviytyjä.



Tämä murunen kannustaa mua taivaasta käsin<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vastaa