Tänään on se kuuluisa päivä.
Matkustin pieksämäeltä kyrölään melkein koko päivän.
Jännitin koko päivän perille pääsyä.
Aloitetaan alusta.
Mun matkani alkoi siis kotoa yläristiltä ihanan lämpimästä sängystäni.
Kävin koululla moikkaamassa Nooraa ja muita ennenkuin lähdin.
Pieksämäen asemalta juna liikahti kohti tikkurilaa noin kello 12.30.
Matkani kulki läpi välipysäkkien.
Muunmuassa Kouvola.
Tikkurilaan saavuttuani olin paniikissa.
En tiennyt mistä junani lähtee.
Löysin kuitenkin pienen harhailun jälkeen oikeaan junaan ja matka jatkui.
Kyrölän seisakkeella pääsi suustani tuskan parahdus ja soitin oitis Markolle, jolle raivosin koko matkan, että olen keskellä peltoa, eikä kaupunkia näy.
Edessä vain peltoa ja hiekkatietä.
Kun bongasin koulun kyltin hiekkatien varresta.
Meinasin hihkua ilosta,
Ei enää raskaan laukun raahaamista hiekkatietä pitkin.
Eikä raivokasta kiroilua puhelimeen.
Sain rauhoittua.
Ärsyttää vaan kun kaikki ulko-ovet ovat lukossa ja meille ei annettu avaimia.
Joutuu joko lyöttäytymään jonkun matkaan tai koputtelemaan ikkunoihin, että saa oven auki ja pääsee sisälle.
Kuitenkin.. Se siitä ulinasta. Jatketaan...
Koululle päästyäni olin jälleen hukassa.
En tiennyt mihin piti mennä.
Astuin jostakin ovesta sisään ja löysin jpnkun joka neuvoi minua eteenpäin.
Asuntola täälä on pieni, mutta kotoisa.
Yleinen tila on olohuoneen ja keittiön yhdistelmä.
Pieni ja kotoinen.
Kaikki rakennukset ovat sävy-sävyyn ja samantyylisiä,
Pihassa on jonkinlaisia taiteellisia patsaita.
Minua kovasti häiritsi "päistä" rakennettu tolppa. :'D
Täällä on samalla niin rauhtoittava ja tutun oloinen ympäristö,
Mutta samalla niin ärsyttävä.
Onneksi koulu on sentään puiden ympäröimä.
Olenhan sentään enemmän metsäihminen kuin peltoihminen.
Rakennukset ovat vanhoja ja kauniita, olin täysin eksyksissä kunnes löysin jonkun joka mua neuvoisi mihin täytyy mennä.
Huomista innolla odottava
