I live my own dream
Mitä mulle tapahtuikaan?
torstai 21. huhtikuuta 2016
Maa joka tarvitsee rohkeutta
perjantai 15. tammikuuta 2016
Elämä on näppäilyvirheitä
maanantai 12. lokakuuta 2015
Voihan maanantai!!!!
torstai 24. syyskuuta 2015
Elämänmuutoksia
Heipsan kaikki karvakamuset!
Amitäti on taas täällä naputtelemassa teille muutamista asioista.
Ensinnäkin syyslukukausi alkaa olemaan pikkuhiljaa puolessa ja odotan jo innolla syyslomaa! Pääsee vähön rentoutumaan ja irtoutumaan tästä arjesta. Ken tietää mitä keksii.. Jos keksii.
Koulussa menee perusjeeshyvin, mutta tää alkaa olemaan niin rutiinimaista, että innostus on aika laimee.
Syksy alkaa olemaan jo siinä vaiheessa että pääsisin jo kuvailemaan kivoja värikuvaisia, mutta mun kameran laturi on edelleen kadoksissa, joten en pääse tyhjällä akulla kuvaamaan ._.
Sitten se tän postauksen pääasia!
Eli halusin tulla tänne kertomaan, että mun elämässä on tapahtunut pienimuotoinen muutos. En asu enää yksin omassa pienessä yksiössäni. Luokseni muutti oikea herrasmies. Sunnuntaina 20.09.2015 minun luokseni muutti hyvin pienikokoinen ja suloinen nappisilmä asumaan. Hän on raidakas ja harmaa naukuja. Hänen nimensä on Ruu.
Oon ihan rakastunu tuohon kissaan. Aina kotiin tullessa se on ovella vastassa ja kovasti aina osottaa, että ikävä oli sillävälin kun mä olin koulussa.. Tai ihan vaan vaikka tupakillakin. Kovasti herralla meinaa olla energiaa, mutta onneksi sen saa aina leikkituokioilla kulutettua. Päivällä mikäli aikaa on voi päiväunet nukkua mamman vieressä ja yöllä sitten huristaan myöskin kainalossa. Hyväkäytöksinen ja yllättävän hiljainen tapaus.
Olen superonnellinen❤
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Ei tyttö tiennyt
Mieleltään terve.
Vai onko sittenkään?
Sekaisin on maailma.
Voi että.
Mitä elämältä haluaakaan?
Haluaako mitään?
Yksin kotona.
Yksin koulussa.
Yksin maailmassa.
Päänsä huutaa apua jatkuvasti.
Kukaan ei ymmärrä.
Kukaan ei halua.
Lohtu, toivo ja tahto hukassa.
Kahvi kupissaan kylmää.
Ei sekään lämmitä.
Kaiken se teeskentelee.
Ulkoa ehjä.
Sisältä paskana.
Hyväksikäytetty lapsi.
Nuori ja rikkonainen.
Pikaliima ja teippi kadoksissa.
Ei edes neulaa ja lankaa.
Hän haluaa olla jotain muuta.
Olla hyväksytty.
Olla ymmärretty.
Kadottaa vihan ja huhupuheet.
Haluta uuden mahdollisuuden.
Olla ihminen
Tyttö on rikki
lauantai 9. toukokuuta 2015
Elämäni mielenkiintoisin retki part 4
Tosissaan niistä pääsykokeista. Eli vikana päivänä me maalattiin vähän maisemakuvia. Se ei ollut mun lempijuttua ollenkaan. Sillä vihaan maalaamista, etenkin vesiväreillä. Kuvittelin, että olisimme kuvanneet enemmän.. Muttajuu.
Olin erityisen tyytyväinen mun ryhmähaastatteluun. Olin äänessä ja mukana keskustelussa. Mua katsottiin aika hyvällä, etenkin kun kysyttiin mistä koulun löysin ja vastasin että netin ihmeellisestä maailmasta itse etsimällä koulutuspaikkoja.
Yleisfiilis koko paikasta oli aivan huippu! Sain tunteen, että kuulun ja haluan sinne oikeasti. Nyt odotellaan kesäkuuta ja tuloksia sormet ja ajatukset ristissä!
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Elämäni mielenkiintoisin retki part 3
Toinen tehtäväni näissä pääsykokeissa oli luonnostella ja maalata kansi lehteen.
Olen tosi huono vesivärien kanssa.
En ollut tyytyväinen aikaansaannokseeni ollenkaan.
Odottan innolla huomista, ja sitä että saisin mahdollisesti päästä piirtämään lyijykynällä.
Koska se on vaan parasta, ja olen siinä jopa ehkä ihan hyväkin..
Ajattelin siis tosissaan kirjoitella tästä reissusta muutaman postauksen, ihan vaan koska en halua kirjottaa kauheeta romaania kahdesta päivästä, ja nytkin jää jo paljon kertomatta.
Mutta nyt noudan luonnoslehtiöni ja jatkan mun kansilehteä :3
Elämäni mielenkiintoisin retki part 2.
Tosissaan.
Eilen siis kerroin vähän matkastani tänne tuusulan suunnille.
Keskelle metsää.
Jossa on jo itikoita.
Ja koivut lehdessä.
Se tarkoittaa sitä, että mun kesä on virallisesti alkanu.
Mutta palatakseni asiaani.
Tänään noin kello 6.30 heräsin siihen että ihmiset ramppaavat edestakaisin, en tiennyt miksi.
Luulin heränneeni liian myöhään, mutta katsoin kelloa ja tajusin herätykseen olevan vielä tunti aikaa.
Painoin pään tyynyyn ja nukahdin.
Heräsin kuitenkin ennen herätystäni ja nousin puoliksi ylös "punkastani" eli kömmin ulos makuupussistani.
Aloin laittamaan kuontaloa kuntoon ja vaihtamaan vaatteita.
Kävin aamutupakalla ja törmäsin matkalla yhteen asuntolan tyypeistä.
Hiippailtiin samaa matkaa ilmoittautumisjonoon, johon kävin ilmoittautumassa viskaamassa viimeiset rahani ja sain sieltä kauniin nimikyltin (Mä vihaan nimikylttejä).
Lähdin kävelemään kohti luokkaa vihkojeni kanssa ja istahdin penkille.
Ensimmäisen infon jälkeen saatiin meidän ensimmäinen tehtävä.
Valokuvaten outo tunnelma, tilanne tms.
Ahdistuin ihan sikana, koska digipokkari ja muokkaamattomat kuvat.
Huargh!
Tuskainen parahdus tehtävänannon jälkeen jäi mylläämään vatsani pohjaan.
Tein kuitenkin parhaani.
En saanut inspiraatiota, en mitään.
En odota innolla seuraavaa tehtävää...