Tosissaan.
Eilen siis kerroin vähän matkastani tänne tuusulan suunnille.
Keskelle metsää.
Jossa on jo itikoita.
Ja koivut lehdessä.
Se tarkoittaa sitä, että mun kesä on virallisesti alkanu.
Mutta palatakseni asiaani.
Tänään noin kello 6.30 heräsin siihen että ihmiset ramppaavat edestakaisin, en tiennyt miksi.
Luulin heränneeni liian myöhään, mutta katsoin kelloa ja tajusin herätykseen olevan vielä tunti aikaa.
Painoin pään tyynyyn ja nukahdin.
Heräsin kuitenkin ennen herätystäni ja nousin puoliksi ylös "punkastani" eli kömmin ulos makuupussistani.
Aloin laittamaan kuontaloa kuntoon ja vaihtamaan vaatteita.
Kävin aamutupakalla ja törmäsin matkalla yhteen asuntolan tyypeistä.
Hiippailtiin samaa matkaa ilmoittautumisjonoon, johon kävin ilmoittautumassa viskaamassa viimeiset rahani ja sain sieltä kauniin nimikyltin (Mä vihaan nimikylttejä).
Lähdin kävelemään kohti luokkaa vihkojeni kanssa ja istahdin penkille.
Ensimmäisen infon jälkeen saatiin meidän ensimmäinen tehtävä.
Valokuvaten outo tunnelma, tilanne tms.
Ahdistuin ihan sikana, koska digipokkari ja muokkaamattomat kuvat.
Huargh!
Tuskainen parahdus tehtävänannon jälkeen jäi mylläämään vatsani pohjaan.
Tein kuitenkin parhaani.
En saanut inspiraatiota, en mitään.
En odota innolla seuraavaa tehtävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
vastaa