Hei!
Tänäpäivänä mua mietityttää koulu.
Kyllä. Sanoin koulu..
Kirjoitin tälläisen esseen tyylisen tekstin opettajallemme tämän syksyn ensimmäisellä kouluviikolla..
Kolmannelta
opiskeluvuodelta en odota vain valmistumista.
Odotan erityisesti
sitä, että saan näyttää tänä vuonna haluavani valmistua tästä
laitoksesta vähintäänkin yhtä paljon kuin tätä paikkaa vihaankin.
Selityksenä miksi vihaan tätä koulua on se, että tämä ympäristö
ei todellakaan ole mieluisimmasta päästä ja sen ymmärtää hyvin.
Koulunkäynti on käännetty ylösalaisin ja miljöö ei ole
rauhoittava ja rentouttava kuten edellisessä oppilaitoksessamme.
Täällä
olen stressannut koulunkäyntiä enemmän kuin koskaan.
Olen
koulunkäynnistä muita jäljessä pahasti erityisesti omasta
mielestäni.
Päätin, että tänä vuonna aion tehdä kaikki
tehtävät niin hyvin ja niin pian kuin mahdollista. vaikka aikataulu
meneekin ensi keväälle, on minulla tavoite saada tehtyä vino pino
koulutehtäviä jo syksyn aikana tehdyksi.
Haaste on suuri, mutta
onnistun jos haluan.
Ammatillisesti
aion kasvaa myös enemmän kuin koskaan.
Kun valmistun tästä
koulusta niin olen alan ammattilainen.
Kuten koulutuksen kuvauksessa
luvataan. Tästä laitoksesta valmistuu ammattilaisia.
Ei puolikkaita
tai neljäsosa- ammattilaisia vaan ammattilaisia, joilla on valmiudet
koulutuksensa vaatimiin töihin.
Kuinka
omaa kasvuaan voi kuvata.
opettajamme sanoi minulle viime keväänä,
että minun on kasvettava henkisesti kesän aikana. Kesällä en
niinkään panostanut siihen niin kutsuttuun ’’aikuistumiseen’’
se tapahtukoon myöhemmin.
Omasta mielestäni saan olla lapsi niin
kauan kuin haluan.
Eikä se ole pahasta. Aion kuitenkin kasvaa tänä
vuonna, en vain fyysisesti.
Aion kasvaa henkisesti ja näytän
kynteni, että kykenen tähän hommaan.
Ja haluan kyetä ja näyttää
sen, että kynsin ja hampain saan tutkintotodistuksen käteeni kevään
valmistujaisjuhlassa.
Eikä tämä ny tarkoita sitä, että olisin
sata prosenttisesti varma kaikesta.
Sillä sitä en todellakaan ole.
Epäröin kaikkea ja pelkään uskaltaa.
Mutta pakotan itseni tähän
hommaan taas kiinni.
tulevaisuuttanikin
olen jo ehtinyt suunnitella.
Mitä Nuvan jälkeen voisi tehdä?
Minä
ainakin aion lähteä opiskelemaan itselleni toista ammattia.
Aion
keväällä hakea Kuva-artesaaniksi Tuusulaan ja Hyvinkäälle.
En
myöskään ole kadottanut sitä haavetta päästäni, että saisin
tehdä töitä nuorten kanssa. Sitä en koskaan kadota.
haluan
edelleen auttaa nuoria heidän elämässään yhtä paljon kuin
muutama vuosi takaperin jolloin hain opiskelemaan tätä alaa.
Aion
vain hankkia koulutukseni rinnalle toisen täydentävän koulutuksen.
Nuoriso- ja vapaa-ajan-ohjaajan koulutuksen rinnalle aion suuntautua
valokuvaajaksi. Sitä voi hyödyntää nuorten parissa toimiessa.
Esimerkiksi yhteisillä valokuvausretkillä, mahdollisissa
valokuvausryhmissä sekä nuorten omassa toimituksessa.
Ei vain
harrastepohjalla vaan myös nuorten innostamisella erilaisiin
asioihin.
Tänä
vuonna asetan koulun kaiken edelle.
Tänä vuonna minä olen
selviytyjä.
Nyt kun luin tämän tekstin kuluneen kolmen kuukauden jälkeen, kun tätä lukukautta on enää viikko jäljellä.
Pian on jo kevätlukukausi.
Olen paniikissa.
En ole saanut yhtäkään tehtävää tehtyä.
En ainoatakaan.
MITÄ MÄ TEEN
Mulla on vain kevät aikaa näyttää, että mitä osaan!
Tottakai kaikki haluaa että mäkin valmistun.
Kaikki odottaa sitä.
Oon jo suunnitellut kaiken valmiiksi.
Jos mä en sit kuitenkaan valmistu?
Kyllä valmistun.
Saisin vaan nyt motivaation alottaa ne tehtävät..
Meen torstaina keskustelemaan pekan kans mun viime kevään työharjottelusta, että saisin sen läpi.
HUHHUH!
On taas pienellä lapsella miettimistä...
