lauantai 11. huhtikuuta 2015

Maailmanloppu

Saikulla mennään loppukuu.
Lääkäri totesi minulle, että on parempi jäädä nyt sairaslomalle ja selvittää pää kunnolla.
Tapahtuu taas niin monia asioita päällekkäin, enkä voi vaikuttaa siihen.
Eilen päätin kääntää aivan uuden sivun elämässäni.
Suljin ulos sen muutaman kuukauden onnen, jonka myös menetin nopeasti.

Suljin pois kaiken koknaisuudessaan.
Vähensin ihmisiä elämästäni.
Ei.
En voi sanoa ihmisiä, vaan ihmisen.
Tunnen itseni nyt keveämmäksi.
En kestänyt katsella sitä mitä minulta riistettiin.
En enää halunnut kärsiä.
Sammutin itseni.

Olen enää vain pieni tuhkakasa suuressa maailmassa.
Olematon pieni kasa.
En tunne itseäni enää ihmiseksi.
En saa ansaita yhtäään hyvää hetkeä elämässäni.
En yhtäkään pientä hymyä.

En halua tulla pelastetuksi täältä.
Pelkään uusia pettymyksiä.
Pelkään elämää.
Kammoan tulevaisuutta.

Inspiraationi kaikkeen on hukassa.
En halua yrittää tehdä mitään.
Haluan vaan lojua tiedottomana lattialla.
En aio nousta täältä.

Olen sammunut