Ajattelin että tänään olisi elämäni ihanin päivä.
Olihan se sitä.
Siihen asti että päätin luovuttaa.
Kadotin tajuntani pitkäksi aikaa.
Tuo tuttu ääni muuttui tuntemattomaksi.
En osannut ajatella.
Olin yksin, vaikka meitä oli kaksi.
Tänään huomasin rakastavani.
Rakastavani oikeasti.
Olen vain peloissani.
Ei, kauhuissani.
Entä jos en ole tarpeeksi hyvä.
Jos en ole se jonka hän haluaa.
Jos kuitenkin käy niin.
Tuo tuttu ääni alkaa ajautua kauemmas ja kauemmas.
Pian olen kotona.
Yksin.
Nyt minua ei ohjas kukaan.
En ole kenenkään turvallisissa käsissä.
Annan aikaa.
Yritän.
En luovuta tälläkertaa.
Tästä en aio laskea irti.
Olen rakastunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
vastaa