vähäsen turkista.

Juups palasin siis reilu viikko sitten turkista takaisin kotisuomeen. 

Reissu oli aivan mahtava ja mulla on jo tulevaisuudensuunnitelmat hieman hahmotuksillaan. :)

Mun kirjotusinto on hieman laskenut ja siks ei tästä turkin matkastakaan nyt iha hirveitä postauksia tule vaikka aluksi meinasinkin teille monen monta postausta kirjoitella.

Opparin virallinen kirjoitus alko tännään ja alkaa näyttää kivalta. 

Aihe on mielenkiintoinen ja tuosta näkövammaisuudesta jaksaakin kirjoittaa :)

Back to bisnes

Hui kamala kun siitä on hetki kun oon viimeemmäksi kirjoitellut!

Aika menee niin nopsaan, ettei ees tajua :D 

Mutta siis olin tuossa kaksi ihanaa viikkoa Turkin mailla ja tuosta reissusta tulee sitten ihan omat postauksensa.

Mun kuulumisissa nyt ei silleen kauhiasti oo mittään muutoksia ilmenny. 

Ainoo asia mitä oon harmitelu on se, ettei mun postaukset joita parin viime viikon aikana kirjottelin suostunu latautumaan ja joudun ne kirjoittelemaan uusiksi. 

Elikkäs olin pari viikkoa siten edustamassa YADia Pieksämäellä poleenissa. 

Nuorisoviikolle meidän NuVa kakkoset ja ykköset järjesti nuorille tapahtuman jonne odotettin lähemmäs sataa nuorta, mutta eipä niitä nuoria sitten ilmaantunu kuin muutamia :D 

Suoritin tilaisuudessa arvonnan jossa arvottiin putkihuiveja pinssejä sekä muutama avainnauha :)

Tarroja mulle jäi sikana yli, muta ei se mitään :D 

Ne saa aina käytettyä ja leviteltyä pitkin maailmaa :)

Suomi.... talvi....

Palasin siis viime yönä suomeen.. ja ajattelin nyt aamusta infota että reissusra tulee erillisiä postauksia.. en osaa vielä sanoa montako mutta muutamia ainakin :)

Olen siis hengissä ja palannut tänne blogin puolelle turinoimaan :3

Joskus vaan..

Joskus sitä vaan miettii, että mitähän sitä on tullu tehtyä. Mitä väärää olet tehnyt ihmisille, jotta kaikki kääntävät sinulle selkänsä ja mielesi tekee luovuttaa. Kun haluat samaan aikaan olla vihainen kaikille ja sitten luovutat täysin.

Itse luovutan nyt ihmisten suhteen. Sulkeudun lopullisesti kuoreeni, enkä enää aio tulla sieltä ulos. En halua enää jaksaa yrittääkään tulla ihmisten kanssa toimeen. Se tuntuu niin turhalta. Kunhan pääsen täältä koulusta pois en aio enää pitää kehenkään yhteyksiä.

Saatan ehkä kuulostaa itsekeskeiseltä, paskalta ihmiseltä, neiti täydelliseltä sekä tossuttavalta kusipäältä. Mutta olen niin väsynyt tähän ainaiseen syyllisyyteen kaikesta. Ihan kaikesta. Jos johonkin asiaan etsitään syyllistä päädytään aina minuun. Ihan sama mitä teen niin kaikki on väärin. Ihan kaikki. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Voisin vaan luovuttaa kokonaan kaiken. Luopua kaikesta, kaikista jopa itsestäni.

Joku sanoisi nyt, että luovuttaminen ei ole ratkaisu. Mutta entä jos vaihtoehtoja ei ole. Onko niitä. Onko mitään enää siinä vaiheessa kun ei ole mitään. Ei enää mitään on aika radikaalisti sanottu mutta siltä nyt tuntuu. Joku sanoisi myös, että onhan sinulla minut. Mutta entä jos en halua sinua. En halua pitää sinua elämässäni, etten saa sinultakin haukkuja naamalleni. Tai etten satuttaisi sinua. Niinkuin satutin kaikkia muitakin. Niinkuin sain muiltakin haukut naamalleni. Se on yhdentekevää.

Enää ei ole mitään.