lauantai 11. huhtikuuta 2015

Maailmanloppu

Saikulla mennään loppukuu.
Lääkäri totesi minulle, että on parempi jäädä nyt sairaslomalle ja selvittää pää kunnolla.
Tapahtuu taas niin monia asioita päällekkäin, enkä voi vaikuttaa siihen.
Eilen päätin kääntää aivan uuden sivun elämässäni.
Suljin ulos sen muutaman kuukauden onnen, jonka myös menetin nopeasti.

Suljin pois kaiken koknaisuudessaan.
Vähensin ihmisiä elämästäni.
Ei.
En voi sanoa ihmisiä, vaan ihmisen.
Tunnen itseni nyt keveämmäksi.
En kestänyt katsella sitä mitä minulta riistettiin.
En enää halunnut kärsiä.
Sammutin itseni.

Olen enää vain pieni tuhkakasa suuressa maailmassa.
Olematon pieni kasa.
En tunne itseäni enää ihmiseksi.
En saa ansaita yhtäään hyvää hetkeä elämässäni.
En yhtäkään pientä hymyä.

En halua tulla pelastetuksi täältä.
Pelkään uusia pettymyksiä.
Pelkään elämää.
Kammoan tulevaisuutta.

Inspiraationi kaikkeen on hukassa.
En halua yrittää tehdä mitään.
Haluan vaan lojua tiedottomana lattialla.
En aio nousta täältä.

Olen sammunut

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Mä haluan unohtaa

Mä haluan unohtaa.
Unohtaa sen mitä meillä oli.
Unohtaa ne elämää täynnä olevat hetket sun kanssa.
Kaiken sen mitä ois voinut tulla ja sen mitä tapahtui.
Sitä ei koskaan ollutkaan.

Haluaisin unohtaa mitä sä teit.
Kuinka sä valehtelit mulle.
Ja valehtelit enemmän kun sain selville.
Nään susta läpi.

Mä en voi unohtaa sitä kuinka muhun sattuu.
Sen kanssa on vaan oltava.
Ehkä tätä ei tarkoitettu mulle.
Niinkuin ei mitään muutakaan.

Olen rikki